Alli luonnetestissä

Sunnuntaille 31.8 saatiin Allille peruutuspaikka luonnetestistä. Tuomareina toimi Kari Mäkinen ja Lea Haanpää.

Ensin ihan sanoin Allin käytöksestä. Se tuli ihan innoissaan ulos autosta, oltiinhan treenikentällä ja nyt tehdään jotain hauskaa. Hyppäsi heti tervehtimään tuomareita mutta ympärillä oli niin paljon muuta että luikereli myös häntä heiluen äkkiä pois. Heti kun tuomari otti kepin esiin, hyppäsi Alli paikalle leikkimään ja iloisesti leikkikin. Kun tuomari päästi kepistä irti Alli luikerteli ympäri ja esitteli “aarrettaan”, kunnes joku jatkoi leikkiä. Lopulta sitten sylki itse kepin pois, kun kukaan ei enää leikkinyt.

Sitten pompittiin kohti kelkkaa, matkalla Alli yritti tarttua hihnaan ja leikkiä sillä ja sen sellaista… Kelkalla haisteli maata ja kierteli mun ympäri, kelkka alkoi pelottaa vasta kun se oli vedetty yli puolet matkasta. Ennen sitä Alli kyllä huomasi sen mutta ei välittänyt. Silloin häntä nousi ylös ja Alli haukkui kelkalle möreällä äänellään. Sitten kun kelkka pysähtyi, ei Allia olisi kiinnostanut sellaista tulla katsomaan. Sen sijaan yritti lepytellä ihmisiä ja luikerteli häntä heiluen ympärillä, samalla tehokkaasti muka vahingossa väistellen kelkkaa. Sitten kun sain avata suuni ja kertoa Allille, että sen kuului tulla haistelemaan kelkkaa, niin tottahan toki se sitten tuli kun käskettiin. Mutta jos itse olisi saanut valita niin ei paljoa olisi kiinnostanut.

Seuraavaksi hyökkäykseen. Alkuun oltiin kengurukävelyllä ja Alli pomppi ympärilläni. Sitten hyökkäys tuli ja Allin häntä nousi heti selän päälle ja neiti haukahti. Haukkui hyökkääjälle, mutta rohkeus ei ihan riittänyt ja pyöri siinä juuri mun jalkojen edessä, kävi myös kiertämässä mun takana.

Hyökkäyksestä jatkettiin kävelylle, Alli taas tutki iloisesti kaikkia paikkoja, sen epäonneksi pressu kiinnosti niin paljon että se oli sitä haistelemassa juuri kun se vedettiin ylös. Hui, ja Alli pakeni pari metriä taaemmas. Jatkettiin kävelyä ihan iloisesti, ja sitten vieritettiin vielä rämisevä tynnyrikin meidän perään. Aika ilkeetä Alli piti siihen etäisyyttä ja tuijotti koko sen ajan kun tynnyri liikkui. Sitten jatkoi taas iloisesti mun ympärillä pomppien kävelyä. Takaisin kun tultiin käveli ihan normaalin iloisesti, mutta ei niitä pelottavia juttuja kiinnostanut käydä tutkimassa. Ne oli jo todettu pelottaviksi = ihan tyhmiksi, ja kun ei mikään pakkokaan ollut.

Pimeeseen huoneeseen. Tämä oli ihan hassu, kun meidän molemmat westiethän on hetkeäkään epäröimättä tullut suoraan luo pimeästä välittämättä. Alli sen sijaan jäi oviaukolle. Se katseli tuomaria odottaen lisäohjeita. Pyöri tuomarin ympärillä että joko se nyt kertoisi mitä pitää tehdä. Ei kertonut. Lopulta sain kutsua Allia, ja silloin alkoi pikkuhiljaa raksuttaa, että mammakin on täällä. Muutaman kutsun jälkeen lähti hiipimään mun luo, mutta oli selkeästi varuillaan koko matkan. Ei neiti ymmärtänyt lainkaan tän jutun ideaa.

Seinään jäi ihan kiltisti, ja hetken kuluttua alkoi kuulua Allin haukahtelua, ja sitten sainkin hakea tuomarin vieressä istuvan Allin takaisin.

Käveltiin vielä sinne keskelle kenttää, Alli edelleen iloisesti mun ympärillä hyppien, koska sillähän oli hauskaa. Ensimmäistä laukausta säpsähti selvästi, mutta jatkoi heti hyppelyään. Toistakin säpäsähti ihan pikkuisen. Sen jälkeen saatiin vähän leikkiä ja tuomarit meni miettimään pisteytystä.

Mietittyään päätyivät tällaisiin pisteisiin:

Toimintakyky -1 pieni

Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja

Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Tempperamentti +1 erittäin vilkas

Kovuus -2 pehmeä

Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauskokematon ++

Yhteensä 75p, eli hyväksytty (hyväksytyn pisteraja on tasan tuon 75 pistettä )

Luoksepäästävyyttä lukuunottamatta tuo kuulostaa ihan Allilta. Alli rakastaa ihmisiä ylikaiken, muttei tykkää pahemmin kosketuksista ja rapsutuksista. Sinänsä jännä, että se meidän koirista, joka saattaa olla ihan avoimen vihamielinen meille tulevia vieraita kohtaan, on luonnetestin mukaan “hyvätahtoinen, luoksepäästävä ja avoin” ja se joka hyppää jokaisen syliin on “hieman pidättyväinen”. Eli ei kannata liikaa tuijottaa luonnetestipisteitä.

Mutta muuten Alli on nimenomaan tuollainen todella vilkas, pehmeä eikä ehkä kaikkein rohkein koira. Mutta kaikesta energiasta ja sähellyksestä huolimatta hermot pysyy kasassa, sille ei jää tilanteet päälle vaan se kykenee nollautumaan. Se mikä testissäkin tuli selvästi esille, on että se odottelee ihmisiltä niitä ohjeita. Ja kun niitä ei tullut, ei tuo oikein tiennyt mitä tehdä.