Voittaja ja Pohjoismaiden voittaja -näyttelyt 2009

Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingin Messukeskuksessa, westiekehän laidalla ja westiekerhon ständillä.

Molempina päivinä paikalla oli niin kovatasoisia koiria, että mielestäni tuomarien päätökset jakaa pelkkää ERIä ja EH:ta ei välttämättä johtunut siitä että olisivat lepsuja, vaan siitä että koirat yksinkertaisesti olivat hyviä. Molempien päivien voittajat ja sertin saajat aivan varmasti ansaitsivat tittelinsä. Juniorivoittajien tittelivät menivät molempina päivinä samoille koirille. Narttujen JV-09 ja PMJV-09 on Who’s Worth of Game “Myy”, urosten JV-09 ja PMJV-09 on Ruotsista tuotu Tweed Time and Space “Danny”. Mä ihastuin todella tuohon urosten juniorivoittajaan, se on yksinkertaisesti ulkomuodoltaan niin “mun tyyppinen” westie. Ja esiintyi hienosti! Rotunsa paras molempina päivinä oli Starring Liekki, joka pärjäsi myös ryhmäkehässä. Nartuista paras lauantaina oli Loving You Let Me Kiss You “Minni” ja sunnuntaina White Villan Vanity Fair “Wanda”. Lisäksi sunnuntain narttujen sertin saaja Spark’s Pro Fi “Venla” valioitui. Onnea omistajille & kasvattajille!

Starring Liekki – White Villan Vanity Fair (kuva © Minna Jaakkola)

Westiekerhon ständi oli upea! Sisustettu skotlantialaiseen tyyliin, viskipullo laseineen esillä pöydällä. Ständi oli niin hieno, että sai parhaan rotuständin palkinnon. Ja ständillä pyörivät westiet olivat nekin ihania – varsinkin pieni Helga (Wild Beauty Superbia), joka viihtyi loistavasti sylikoirana. Mutta kun siinä ständillä olisi ollut niin orpo olla ilman omia koiria, ellei olisi saanut välillä jotain koiraa rapsuttaa ja halailla Helgan lisäksi ständillä pyöri sunnuntaina valioitunut Venla, joka ilolla otti vastaan rapsutuksia, varsinkin niiltä perheen pienimmiltä. Ja Daiveri (Leonhard’s Pearldiver) oli edustamassa westieuroksia. Ja hyvin edustikin – oli jotenkin niin tyypillinen westiepoika. Ja tytöt näyttivät Daiverin rinnalla niin pieniltä ja sieviltä.

Sunnuntaina kehän jälkeen kuljin ympäri Yran “sulhasen” Topin kanssa. Olin nimittäin aika järkyttynyt Topin kehäkäytöksestä. Topi pärjäsi kuitenkin hienosti ollen PU4 – nättihän se on kuin mikä. No kehän jälkeen sain lainata Topia ja käytiin katselemassa messukeskuksen ihmis- ja koiravilinään. Poika oli ihana! Alkuun se oli kyllä niin “eksynyt maalainen”, katsoi ihmetellen ympärilleen – ihmisiä joka puolella, ja välillä tuli vastaan ihan jättiläismäisiä toisia koiria. Häntä pysyi kuitenkin kokoajan reippaasti pystyssä ja innoissaan jatkoi eteenpäin. Eikä se ärhennellyt siinä vilinässä kellekään, vaikka toisia uroksia kulki ihan vierestä. Westieständin luona Daiveri (ihme kyllä – se kun on niin kiltti) hieman ärähti kun puolusti tyttöjään, mutta Topi ei edes vastannut. Häntä meni kyllä ihan jäykäksi, että “p*rkele, alkaaks toi mulle!?”, mutta koska toinen oli aitauksessa niin turha sille on rähistä. Ihmisiä se katseli etsien tuttuja naamoja, häntää heilutti niille ihmisille jotka katsoivat sitä päin. Kun kävin ostamassa omille koirille ruokaa Topi istui jo kaikessa rauhassa vieressä odottamassa, edelleen katsoen uteliaana vilinää ympärillään. Lopulta kun vein Topin takaisin oli mulla vielä pari namia taskussa ja mietin osaakohan se jotain temppuja. Ei tarvinnut kauaa miettiä kun toinen innoissaan näytti että osaa ainakin istua ja antaa molempia tassuja – joko nyt sais namin? Mun mielestä aivan tosi ihana westiepoika. Nyt pidetään vaan kovasti peukkuja että meille tulee pentuja – muuten pitänee itse katsella mitä muita pentueita Topista olisi suunnitteilla…

Topi-poika (W.V. Warrior) Minna-kasvattajansa kanssa

Harrastava + westie + luonnetesti = eli mitä?

Mikä on luonnetesti? Mitä se kertoo? Millainen on hyvä luonnetestitulos westiellä? Yleisesti, testillä mitataan tiettyjä osa-alueita koiran luonteessa. Jokainen osa-alue arvostellaan asteikolla -3 – +3, joista +3 oli toivotuin tulos silloin kun tällä testillä rankattiin armeijan käyttöön tulevia palveluskoiria. Loppupisteet voivat siis olla välillä -300 – +300. Hyväksytyn testin raja on +75p, ja tietyt osa-alueet, kuten hermorakenne ja terävyys, on oltava plussan puolella. Ensinnäkin, mielestäni luonnetestiä ei pidä ottaa liian vakavasti. Luotan enemmän siihen kuvaan minkä koirasta saan kun seuraan sitä oikeassa elämässä. Luonnetesti on kahden tuomarin arvio sen puolen tunnin testitilanteen käytöksen perusteella. Koira ei joka päivä välttämättä toimi täsmälleen samoin, ja tuomareissa on eroja. Eri testien pisteet eivät siis ole suoraan vertailukelpoisia. Mielestäni luonnetesti antaa kuitenkin hyvän kuvan monista koiran ominaisuuksista. Seuraavat ovat vain oma mielikuvani testistä, ja mitä siinä mitattavat ominaisuudet merkitsevät, ja mitä ominaisuuksia itse arvostan.

Toimintakyky. Se on ominaisuus jota mielestäni westiellä tulisi olla. Vähintään kohtuullisesti (+1), mielellään enemmän. Terrierin kuuluu kyetä toimimaan paineen alaisena. Mikä terrieri se sellainen on joka heti haasteen edessä menee lukkoon? Ihan henkilökohtaisesti kaipaan koiriini toimintakykyä jo siksi, että suurin heikkouteni kouluttajana on että paineistan koiriani liikaa, vaadin liikaa liian nopeasti. Siksi yhteistyö sujuu parhaiten sellaisten koirien kanssa, jotka kestävät painetta. Toimintakyky tai sen puute ei kuitenkaan vaikuta suuremmin siihen onko koira mukava seurakoira.

Terävyys. Terävä koira puolustaa itseään ja reagoi voimakkaasti itseensä kohdistuvaan uhkaan. Terävä koira on tyypillisesti haasteellisempi, kuin vähemmän terävä yksilö. Näin ollen terävä koira on vaikeampi seurakoira. Oma kuvani terrieristä on, että tietyssä määrin sen kuuluu pitää puoliaan. Westie on kuitenkin terrieri sieltä helpommasta päästä, terävyyttä toivoisin westielle kohtuullisesti (+3), ja mieluummin arvosana pieni (+1) kuin suuri (+2). Olematon terävyys on plussaa jos etsii helppoa seurakoiraa. Terävyys ei ole tarpeen harrastuskoirallakaan, mutta itse en ole koskaan omistanut kuin vähintään kohtuullisen teräviä koiria, joten olen tottunut hyödyntämään tätä(kin) ominaisuutta koirien innostamisessa ja kierrosten nostamisessa. Joten voipi olla että se päivä kun minulle sattuu vähemmän terävä yksilö alankin kaivata sitä terävyyttä…

Puolustushalu. No sillä ei pieni koira tee yhtään mitään. Niin, onhan se hellyttävää että pieni koira koko suurella sydämellään on valmis puolustamaan omistajaansa uhalta. Tarpeellista se ei missään nimessä ole. Ja puolustushalu on ominaisuus joka lisää koiran haasteellisuutta. Monilla westeillä on puolustushalua, ja hallittuna tästä ominaisuudesta ei ole haittaa. En kuitenkaan pidä ominaisuutta toivottavana, ottaen huomioon westien pääasiallisen tarkoituksen seurakoirana.

Taisteluhalu. Mittaa sekä sitä miten kovaa koira on valmis ponnistelemaan vaikeuksien edessä, että sitä miten se leikkii ja taistelee kepistä/rievusta. Tämä on mielestäni todella toivottava ominaisuus jokaisella terrierillä, mielestäni westien taisteluhalun pitäisi olla vähintään kohtuullinen (+2). Ikävä kyllä westeissä on paljon taisteluhaluttomia yksilöitä… Ja taisteluhalulla ei siis ole mitään tekemistä koiran sosiaalisuuden kanssa, eli ei liity siihen tappeleeko se mielellään toisten koirien kanssa

Hermorakenne. On mielestäni se osa luonnetestiä jonka arvostelu tökkii eniten. Melkein joka koira saa arvosanan hieman rauhaton (+1), pieni osa on suhteellisen rauhallisia/tasapainoisia (+2) ja sitä päivää ei ole nähty vuosiin että koira saisi arvosanan +3 – mitä se nyt tarkoittaakaan. ”Hieman rauhattomaan” mahtuu jos jonkinlaista koiraa, sekä niitä aika tasapainoisia että melkeinpä muttei ihan hermostuneitakin yksilöitä. Lyhyesti, hyvät hermot ovat aina toivottuja, mutta ”hieman rauhaton” ei ole huono arvosana.

Temperamentti. Kuinka paljon koira huomioi ympäristöään ja reagoi ympäristössään tapahtuviin asioihin. Tavoite on westiellä mielestäni ehdottomasti vilkas (+3). Mielestäni westie on ennemmin rauhallisen puoleinen terrieri, kuin kaikkeen heti reagoiva hyrrä. Siispä en pidä arvosanaa kohtuullisen vilkas (+2) ollenkaan pahana, kun taas erittäin vilkas (+1) ei mielestäni ole kovin toivottava.

Kovuus. Kovuudella tarkoitetaan miten hyvin koira muistaa ikäviä kokemuksia. Mielestäni westiellä tavoite on hieman pehmeä (+1) tai kohtuullisen kova (+3). Oikeastaan melkeinpä kaikki muut arvosanat ovat mielestäni todella ei-toivottuja. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän pehmeähköistä – on helpompaa kun koira muistaa mikä oli kiellettyä, kuin käydä läpi asiat uudelleen ja uudelleen. Hieman pehmeä ei vielä tarkoita häiritsevän pehmeää. Kun hieman pehmeään lisää korkeaviettisen yksilön, ei se välttämättä ole enää ollenkaan pehmeän oloinen. Useimmat terrierit eivät ole luonnetestissä kovia koiria, vaikka ne koviksi mielletään. Terrierit ovat usein vietikkäitä ja vilkkaita, ja kun ne käyvät kierroksilla saattaa tuntua ettei niiden päähän uppoa mikään. Omistaja saattaa pitää koiraansa hyvinkin kovana. Luonnetestissä koira on kuitenkin yleensä suhteellisen rauhallisessa mielentilassa, joten se osoittautuukin hieman pehmeäksi.

Luoksepäästävyys. Tavoite on avoin, ystävällinen ja luoksepäästävä westie (+3). Mielestäni pieni pidättyvyys ei vielä ole miinus, voisin kuvailla omia westejäni inasen pidättyväisiksi – ainakin kun kyse on aikuisista ihmisistä – vaikka ovatkin luonnetestin mukaan avoimia. Mutta luonnetestejä enemmän seuranneena olen todennut että mielestäni moni ”hieman pidättyväinen” (+2) on omalla mittapuullani suorastaan arka. Ja westien ei kuulu olla arka. Tietysti osa ”hieman pidättyväisistä” on nimenomaan sitä – vain hieman pidättyväisiä. Itse en ottaisi hieman pidättyväisen koiran pentua tapaamatta vanhempaa, jotta voisin varmistaa että koira ei ole arka, vaan nimenomaan vain pidättyväinen. Ja onpa meillä asustanut luonnetestin mukaan ”hieman pidättyväinen” koira (ei westie), joka oikeasti on meillä asustaneista koirista kaikkein ihmisrakkain…

Viimeisenä laukausvarmuus. Se on minusta selvää että koiran tulisi sietää laukauksia, eli laukausvarmuuden tulisi olla plussan puolella. Paukkuärtyisyys on mielestäni ei-toivottua vaikka jääkin plussalle, tavoite on koira joka ei reagoi paukkeeseen.

Lopulta koira on aina kokonaisuus, mitkään ominaisuudet yksikseen eivät tee koirasta hyvää tai huonoa. Mikään koira ei myöskään ole täydellinen. Ne ”täydellisetkin” koirat ovat yleensä täydellisiä lähinnä siksi, että ovat omistajalleen juuri ”se oikea” koira. Nekään eivät todellisuudessa ole virheettömiä – paitsi ehkä omistajansa silmissä. Itse syyllistyn siihen, että arvostan taisteluhalua westiellä ylitse muiden ominaisuuksien. En vain osaa kuvitella itselleni taisteluhalutonta koiraa – kuvitelkaa terrieri jota ei kiinnosta tippaakaan repimisleikit?! Ja ominaisuus on vähän kuin katoava luonnonvara westeissä.

Luonnetestin miinus on ettei se testaa millään tavalla esim. koiran suhtautumista muihin koiriin – hyvätkin pisteet saanut koira saattaa olla melkoinen riitapukari ja remmirähjä. Hyvät pisteet saanut koira saattaa myös kärsiä pahasta eroahdistuksesta, huutaa ja rikkoa asuntoa jäädessään yksin. Testi ei myöskään ota huomioon koiran dominanssia. Nimenomaan moni voimakasluonteinen, korkeat pisteet saanut koira, saattaa olla taipuvainen ottamaan ohjat omiin käsiin ja näin ollen olla vaikeasti hallittava ja “hankala” väärissä käsissä.  Korkeat luonnetestipisteet eivät siis tee “hyväluonteista” koiraa – mikäli tällä tarkoittaa helppoa ja mutkatonta koiraa. Yleensä voi kuitenkin olettaa, että kaikkein hankalimpia koiria ovat hyvin huonot pisteet, reilusti alle hyväksytyn pistemäärän, saaneet koirat. Tässäkin osa-alueet ovat tärkeämpiä kuin loppupisteet.

Tästä linkistä löytyy usean westien luonnetestitulokset: http://www.harrastavatwestiet.net/tluonnetesti.html

Kuvia kuvia kuvia…

Sainpa vihdoinkin aikaiseksi siirtää vanhoja kuvia tietokoneelta nettiin. Ne on edelleen aika sekaisin, ehkä joskus saan aikaiseksi järjestellä ne selvemmin kansioihin, mutta nyt ne sentään ON nähtävillä.

Kuvat löytyvät osoitteesta http://picasaweb.google.com/dimvikens

Ja tässä muutama kuva:

Yra 10/2006

Micie “russelitukassa” elokuussa -06

“Lauma” talvella -06, kun tuo musta kaunotar vielä kuului siihen

Yra on astutettu

Yra on astutettu onnistuneesti. Urokseksi valittiin White Villan Warrior eli Topi. Nyt jäämme jännittämään tuleeko pentuja… Joulun aikaan asian pitäisi selvitä, tiedän siis täsmälleen mitä toivon Yralta joululahjaksi Mikäli kaikki sujuu toivotusti, pentujen pitäisi syntyä viikolla 4.

Samalla pääsimme tutustumaan Topin kasvattajan Minnan omiin koiriin, ja sekä 5 että 9 viikkoa vanhoihin pentuihin. Eipä kovinkaan monessa paikassa saa niin iloista westielaumaa syliinsä. Pennut olivat tietysti ihania, muutaman olisin hyvin voinut salakuljettaa meille kotiin… Ja pari Minnan omaa aivan ihanaa keskenkasvuista vanhempaa pentuakin olisi myös hyvin voinut lähteä mukaani… Pentukuume sen kun kasvaa!

Paljon kiitoksia Minna!

Yran silmätarkastus, osa 2

Tänään Yran silmät pääsivät siis jälleen kerran peilailun kohteeksi. Yra käyttäytyi taas aivan esimerkillisesti kun silmätippoja laitettiin, ei ollenkaan hävetä olla tuon koiran kanssa missään. Sitä paitsi se viihtyy naurettavan hyvin eläinlääkärin odotusaulassa, makoili lattialla tai vieressäni penkillä ja katseli erittäin kiinnostuneena ja valppaana eläinlääkäriaseman normaalia härdelliä. Se oikeasti näytti siltä että voisi jäädä sinne vaikka koko päiväksi katsomaan kun koiria kävelee sisään ulos ja kovaan ääneen maukuvia kissoja kannetaan kopeissaan. Peilauksenkin ajan se käyttäytyi kiltisti kuten aina, mutta sen katse kysyi kyllä minulta, että miksi ihmeessä joka puolella ihmiset kohdistavat voimakkaita valoja sen silmiin kun sellainen ei ole ollenkaan hauskaa.

Yran peilasikin oikeastaan kaksi eläinlääkäriä. Sari Jalomäellä oli vieraanaan kolleega jostain päin keskisuomea, joka hänkin tutki Yran. Diagnoosi ei muuttunut, se on yhä edelleen epäilyttävä katarakta. Syy tähän on se, että vastaavassa tapauksessa koiralle ei voi antaa terveen papereita kuin paneelissa tai kahden vuoden seurannan jälkeen. Kahdesta vuodesta on Yran kohdalla jäljellä 2kk1vko. Vasta helmikuun alussa Yra voidaan todeta terveeksi. Eläinlääkärin mukaan näin todennäköisesti tulee käymään. Tietysti elävien eläinten kanssa mistään ei voi olla täysin varma. Yra menee uudestaan hänelle tarkastukseen ensi keväänä. Sen jälkeen Yra tarkastetaan vielä kerran 6-7 vuoden iässä. Vaikka diagnoosi on edelleen sama, oli tästä käynnistä minulle paljon apua.

Kun kysyin Yran jalostuskäytöstä, oli eläinlääkäri sitä mieltä että astuta vaan. Pienet pisteet suturasaumoissa ovat westien ongelmista vähäisimpiä. Tätä ei sanottu asian vähättelemiseksi. Totuus on että westien silmiä on seurattava paremmin kuin tähän asti on tehty. Terveiset oli että varsinkin keski-ikäisiä ja vanhempia westejä olisi tutkittava lisää.

Itse kuitenkin lakkaan nyt hetkeksi huolehtimasta asiasta. Toivon kuitenkin kovasti, että westieharrastajat ottavat tästä opikseen ja tutkivat niitä koiriensa silmiä enemmän. Sen voin taata, ettei siitä haittaa ole rodulle.

Yran silmätarkastus ja mietteitä silmäsairauksista

Nelivuotias Yra kävi tänään neljättä kertaa eläinlääkärissä virallisessa silmätarkastuksessa. Ja kolmatta kertaa sai lausunnon epäilyttävä katarakta. Ensimmäisestä epäilyttävä-lausunnosta on kulunut jo melkein kaksi vuotta. Selvää on, että Yralla on silmissä suturasaumojen kärjissä pienen pieniä pistemäisiä samentumia, ja nämä ovat ehkä aavistuksen tiivistyneet viime käynniltä. Kuitenkaan etenemisestä ei voi olla varma. Siispä lääkäri ei osannut vieläkään sanoa että nämä muutokset olisivat kaihi, ja toisaalta ei myöskään ettei ole kaihia.

Olen puhunut asiasta monen muun westienomistajan ja westieitä kasvattavan ihmisen kanssa. Samanlaiset muutokset ovat westeillä yleisiä, eikä suurin osa silmätarkastuksia tekevistä eläinlääkäreistä miellä näitä muutoksia kaihiksi. On erittäin erittäin epätodennäköistä että tämänlaiset muutokset haittaisivat Yran elämää.

Itseäni harmittaa suunnattomasti, että olen odottanut vastausta kysymykseen “onko Yralla terveet silmät?” jo pian kahden vuoden ajan, enkä saa vastausta. Sen tiedän, että 99% varmuudella nämä muutokset eivät tule Yran näköä haittaamaan. Se on tärkeintä, sillä en voisi kuvitellakaan mitä se tekisi meidän pienelle iloiselle pyörremyrskyllemme. Tuolle maailman innokkaimmalle agilitykoiralle. Tiedän, että on useita lääkäreitä jotka peilaisivat Yran silmät terveiksi, ja että Suomessa on monta westietä joilla on samantapaiset muutokset, mutta nämä koirat ovat käyneet lääkäreillä joiden mielestä tällaiset muutokset eivät ole kaihia. Joten niillä on paperilla terveet silmät. Yran silmiä on tutkinyt mielestäni maan parhaimpiin kuuluvat silmiin erikoistuneet eläinlääkärit.

Yra menee tiistaina vielä kerran silmäeläinlääkärille. Sellaiselle, joka on ehkäpä suomen tiukimman silmälääkärin maineessa – saa nähdä mitä tällä on sanottavaa tuon silmistä. Hän on ennenkin peilannut Yran silmät – diagnoosina tuo sama epäilyttävä katarakta. Olen kuullut, että ihan turhaa tutkia koiran silmiä näin paljon kun ne eivät koiraa vaivaa eivätkä luultavasti tulekaan vaivaamaan. Haluan kuitenkin tietää mitä nämä muutokset ovat joita tuntuu niin monella westiellä olevan, ja joista eläinlääkärit ovat niin eri mieltä. En sillä tiedolla mitä minulla nyt on ollenkaan tuomitse tällaiset silmämuutokset omaavan koiran jalostuskäyttöä – mielestäni koirankasvatuksen ensisijainen tavoite on kasvattaa oireettomina elämää ja “käyttöä” kestäviä koiria. Mielestäni rodun kasvattajien ja näiden kautta jalostustoimikunnan tulisi kuitenkin seurata tämäkaltaisia muutoksia paremmin kuin tähän asti on tehty, jonain päivänä muutokset voivat ruveta etenemään nopeammin ja haittaamaan koiriemme elämää. Yra on toistaiseksi ainoa tällaisia silmämuutoksia omaava westie jonka silmiä on tutkittu tarkemmin useaan otteeseen pitkällä aikavälillä.

Westeillä on sairauksia ja vikoja jotka estävät koiraa elämästä oireetonta koiranelämää. Toistaiseksi näen että näiden sairauksien torjuminen on tärkeämpää. Silmämuutokset on kuitenkin asia jota ei mielestäni saisi sivuttaa, koska joku päivä voi olla että westeillä silmät alkavat todella vaivata. Westieharrastajien pitäisi muistaa, että nykyinen yleisesti käytössä oleva tapa tarkastaa silmät kerran koiran elinikänä ei yksinkertaisesti riitä. Tarvitaan säännöllisiä silmätarkastuksia, ja myös niiden keski-ikäisten ja sitä vanhempien koirien tutkimustuloksia.

Ellei jotain dramaattista tapahdu tiistaina, päädyn todennäköisesti astuttamaan Yran. Olen odottanut kaksi vuotta lopullista silmälausuntoa, se on käynyt selväksi että Yra ei ole tulossa sokeaksi, ja Yralta alkaa aika loppumaan. Se ikääntyy.

Yran jalostustarkastus

Yra kävi tänään näyttäytymässä ensimmäisessä westiekerhon järjestämässä jalostustarkastuksessa.

Kaksi henkilöä tutki koiran mahdollisimman tarkasti. Yra mitattiin – 26,5cm oli korkeus, 37cm(?) pituus, 42cm rinnanympärys. Hampaat laskettiin – 4 välihammasta puuttuu alaleuasta. Oma arvioni että Yra on 26cm ei siis heittänyt kauas, ja hampaat olin laskenut. Rakenne Yralla on ihan jees; westieksi niukat (tasapainoiset) kulmaukset, rungon mittasuhteet ok, lyhyt kaula, lyhyt rintakehä (?), kokoonsa nähden hyvä luusto, kuono-osa kokoon nähden ok, pää hieman kapea, korvat ok, häntä hieman alas kiinnittynyt. Ylälinja oli hyvä, purenta ja hampaat samoin (ts. isokokoiset hampaat – pienestä hammaskivesta tuli kyllä noottia…) ja liikkeet oli kaikin puolin tyypilliset. Plussaa erityisesti terhakkaasta luonteesta, selvästä sukupuolileimasta, hyvästä karvapeitteestä, nätistä hännästä sekä aivan suorista eturaajoista. Oikein tyypillinen terrieri. Yran pieni koko ei kuulemma haittaa – heitto on kuitenkin vain 1,5cm rotumääritelmän ihannekorkeudesta, ja vaikka Yra onkin pieni ei siinä ole mitään kääpiökoiramaisia piirteitä. Suurinpiirtein sellaisen arvostelun sai siis meidän pygmimme.

Mikäli terveystarkastukset näyttäisivät vihreää valoa, voisi Yraa vielä hyväkuntoisena koirana käyttää jalostukseen neljän vuoden iästään huolimatta. No, nythän ollaankin menossa silmätarkastuksiin, saamaan toivottavasti sen lopullisen “tuomion”.

Toivottavasti arvostelu meni joksenkin oikein ulkomuistista, arvostelulomake kun tulee vasta postissa piakkoin.

Heihei Alli-kulta, elä pitkä ja onnellinen elämä…

Sivut ovat olleet päivittämättä pitkään… Paljon muuta ei ole tapahtunut, mutta Alli on muuttanut uuteen kotiin. Allin ja Miksun tappeluiden takia tämä oli lopulta ainoa mahdollinen ratkaisu. Kesän alussa Alli muutti uusille omistajilleen Porin lähistölle, ja pikku auspai on tainnut viihtyä todella hyvin Kiitos Allin uusille omistajille että tarjositte Allille niin hyvän kodin!

Ikävä on kuitenkin edelleen ajoittain ihan sanoinkuvaamaton. Hyvästi siis Alli-pieni, elä hyvä elämä vaikka en ole sitä kanssasi jakamassa. Olet ikuisesti rakas <3

Onnea Alli 4v!

Ja taas synttäreitä Tällä kertaa meidän aussiepentu täyttää jo neljä. Kylläpä se aika rientä… Ja tänäänhän on Auroran päivä, eli Allin nimpparitkin

Onnea Miksu 7v!

Mun kaikkein rakkain <3 pikku-Miksuni on jo 7-vuotias!

Miksu on viettänyt synttäreitä keskellä aivan tavallista koiran arkea, mutta herkkuja on tarjottu tavallista enemmän. Mummoikää lähestyvä pikkuiseni yrittää kyllä kertoa ettei ole ollenkaan vanha vielä, ja on sekä viime yönä kun valvoin että tänään aamulla jatkuvasti töninyt leluja mun syliin ja riehunut lelujaan tapporavistaen ympärilläni. Miksu on elämänsä kunnossa oleva seitsenvuotias terrieri!