Agi3, TOKO VOI, Lte +174, 1*SERT
Vipervuoren Lily Snow White
Syntynyt: 8.3.2002
Koko: 28cm/7kg
Terveys: polvet ok, silmät terveet (-03, -06 ja -08 )
Miksu on ensimmäinen ikioma koirani. Se on ollut siihen tehtävään ihanteellinen. Sillä on terrieriksi vahva laumavietti, ja se on aina ollut yhteistyöhaluinen. Se on mutkaton ja rehellinen koira, joka sopeutuu joka tilanteeseen ja jonka kanssa on helppo elää. Miksuun voi aina luottaa. Rouva tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, se mieluummin alistuu kuin haastaa riitaa, mutta ei kuitenkaan suostu kenenkään pompotettavaksi. Vieraista ihmisistä Miksu ei yleensä pahemmin välitä, tietää kuitenkin että on kohteliasta käydä ainakin pikaisesti tervehtimässä häntää heilauttamalla. Lapset ovat poikkeus, heitä tervehditään iloisemmin. Miksulla on perheessämme aivan oma paikkansa. Se on hyvin kiltti, rauhallinen, pitkäpinnainen ja tasapainoinen koira, josta kuitenkin tarvittaessa löytyy rutkasti luonnetta. Miksu täyttää pian kahdeksan, ja on edelleen todella leikkisä ja iloinen. Miksulle ominaista on myös hyvin laaja ääniskaala, millä en tarkoita haukkumista vaan kaikenlaista mutinaa, turinaa, ärinää, maukumista, jodlausta, juttelua… Yleensä kun tulee kotiin Miksu kertoo hyvin elävästi päivän tapahtumista. Miksulla on vankka itseluottamus, se on hyvin omanarvontuntoinen, se osaa olla aivan aasi kun on saanut jotain päähänsä, se kestää hyvin rumemmankin komennuksen ja tarvitsee välillä kovempaa komennusta jotta se ymmärtää ihmisten olevan tosissaan. Ja kuitenkin Miksu tuntuu usein tottelevan jopa ajatuksiani, ja minulta on joskus kysytty, että tarvitseeko tuota koiraa muka koskaan komentaa.
Harrastuskoirana Micie on ylittänyt kaikki odotukset. Agility on Miksun ykköslaji, ja rouvalle itselleen se kaikkein rakkain laji. TOKO kakkoslajina, ja verijälkiäkin tuo on silloin tällöin päässyt ajamaan. Yleensä Miksu on aina valmis hommiin, oli laji mikä hyvänsä. Mikään aivan helppo Miksu ei kuitenkaan ole motivoida, ja pari kertaa olemmekin käyneet rouvan kanssa pienoisia palkkakeskusteluja. Molempia tyydyttävä ratkaisu on kuitenkin aina löytynyt ja Miksu on harrastuskoira jonka asenne tekemiseen on kohdallaan. Nuorempana Miksu palkkautui hyvin myös leluilla, vanhemmiten ennen niin nirso koira on muuttunut niin ahneeksi että jos tarjolla on ruokaa menee tämä kaiken muun edelle.
Micie on melko pienikokoinen, mutta tästä huolimatta vahvarakenteinen ja kestävä koira olematta raskas. Kokonaisuudessaan erittäin rodunomainen. Miksun rakenteessa on puutteita jotka ovat tulleet esiin myös näyttelyarvosteluissa. Se on kuitenkin osoittanut kestävyytensä harrastamalla aktiivisesti koko elämänsä ajan oireilematta koskaan. Mitä en lakkaa ihmettelemästä, niin paljon tuon maastojyrän kanssa on sattunut haavereita. Ja aina se vaan nousee, ravistelee itseään, ja jatkaa. Ulkonäöllisesti Miksun parhaita puolia on karkea ja helppohoitoinen karvapeite ja nätti-ilmeinen sievä pää. Ja kokonaisuus on erittäin westiemäinen.
Miksu on ollut perusterve. Rokotusten lisäksi ainoat eläinlääkärikäynnit ovat olleet seurausta tapaturmasta. Loppukesästä -08 Miksu kävi kutinan takia eläinlääkärillä, tämä osoittautui ilmeisesti loistartunnaksi, eikä kutina ole enää vaivannut.
(“Oravana” keväällä -08. Kuva: Tiina Jaakkola)
Lisää kuvia koirista: http://picasaweb.google.com/dimvikens
